Jokainen tietää varmasti kuinka vaikeaa on saada unta arki-iltaisin sellaiseen aikaan, ettei aamulla väsyttäisi ihan helvetisti. Jo sanomattakin on selvää että uneen vaipuminen kymmenen aikaan on työn ja tuskan takana. Eikä asiasta ainakaan helpompaa tee yläkerrassa asuvan naapurin satakiloinen, kuuro ja psyykkisesti häiriintynyt seefferi.
On ihan uskomatonta kuinka arkisin klo 07:00-22:00 välisenä aikana napuurin asunnosta ei kuulu minkäänlaisia elonmerkkejä. Mutta odottakaas kun kello tulee kymmenen... se on agilityn paikka! Naapurin koiraa juoksutetaan nääntymiseen asti ja ajoittain äänet kuulostavat siltä, että seefferiä yritetään yllyttää juoksemaan läpi kantavien kiviseinien.
Varmasti naapurin runkkarit on lukenu taloyhtiön järjestyssäännöt asuntoon muuttaessaan, ihan kuten muutkin asukkaat. Eikä järjestyssääntöjen asettamat säännöt jätä mielestäni tulkinnan varaa. On toki mahdollista, että yläkerran naapurit on sokeita. Siinä tapauksessa järjestyssääntöjen lukeminen on poissa laskuista.
Mieltäni kuitenkin askarruttaa, että kuka helevetti on antanu sokealle pariskunnalle opaskoiraksi yhtä sokean satakiloisen seefferin. Ja lisäksi, kuka vittu syöttää sille sokealle opaskoiralle piriä joka ilta kello kymmenen aikaan.
Perkele!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti